Vuorotteluvapaan onnea

Vapaapäivissä parasta ovat hitaat aamut. Tänään on vuorotteluvapaani toiseksi viimeinen aamu ja edelleen nautin aamun hitaudesta. Eilen aamulla luin herättyäni kirjan loppuun. Tänään katselin virkkausvideoita. On ihanaa, kun ei tarvitse heti herättyäni nousta vaan voin jäädä loikoilemaan. Aamupalalle voin nousta itselleni sopivaan aikaan. Tein tummuneesta banaanista puolukan kanssa smoothieta. Keittelin kaurapuuroa ja mansikkarooibosta. Mukaan pääsi myös uusi suosikkini Juures juures -ruisleipä. Kiireetöntä. Ulkona on kaunista ja paistaa aurinko. Pakkasta on viisitoista. Tänään saan vielä itse päättää, menenkö pakkaseen vai jäänkö sisälle. En vielä tiedä, kumpaan päädyn.

Olen onnekas, kun sain ja voin jäädä vuorotteluvapaalle. Olen tuntenut suurta onnea ja kiitollisuutta mahdollisuudesta viettää ihan erilaista syksyä. Jo kesässä oli erilainen tunnelma, kun tiesin, ettei kesäni lopu kesken. Syksy ei ollut pitkä eikä pimeä. Kun koulu muilla alkoi, minä meninkin vadelmapuskaan ja olin niin kovin onnellinen keskellä vadelmien runsautta.

Suunnitelmani vapaalle olivat sienestää ja virkata. En haaveillut ulkomaan matkoista enkä aikonut suorittaa mitään, vain tehdä mitä huvittaa. 

Sienestin. Nautin metsän kauneudesta ja rauhasta, löytämisen ja poimimisen onnesta. Poimin kantarellejä, mustatorvisieniä, suppilovahveroita, orakkaita, lampankääpiä, rouskuja, jonkun herkkutatinkin ja kehnäsienen. Sienivuosi ei määrältään ollut edellisen veroinen, mutta minulla oli mahdollisuus lähteä metsään silloin, kun halusin mennä ja se oli onnellista. Alla oleva kuva on eräältä maanantailta, kun menin metsään enkä töihin ollenkaan.

Virkkasin, tietenkin. Monena päivänä virkkasin. Virkkasin tänäänkin, kun kokeilin uutta aksolotli-ohjetta. Hauskinta ja rentouttavinta on virkata eläinhahmoja paksusta langasta. Virkkaisin vieläkin enemmän, mutta joudun pikkuisen toppuuttelemaan itseäni, koska valmiita on jo niin paljon. Odottamassa ovat kyllä myös kesäpaidan langat. Kunhan päätän, millaisen teen, voisin aloittaa sitäkin. Kohti kesäähän tässä jo mennään.

Vuorotteluvapaalle minulla oli sienestyksen ja virkkauksen lisäksi myös joitain ajatuksia ja toiveita ja monta niistäkin toteutin. Marjastin. Luin kirjoja. Kuuntelin kirjoja paljon, koska on ihanaa ja melkeinpä hämmästyttävää, että on mahdollista yhdistää kaksi suosikkeihini kuuluvaa asiaa: kirjat ja virkkaaminen. Askartelin. Kävin elokuvissa. Katsoin myös kotona elokuvia ja sarjoja. Taidemuseoissa kävin Tampereella, Helsingissä, Espoossa ja Jyväskylässä. Tapasin ystäviä. Kyläilin äidin sekä siskon luona. Kävin markkinoilla. Tein kotisivut Tiiperöiselle. Myin joitain tuotteitani Pienikamariin. Yövyin ensimmäistä kertaa yksin hotellissa. Kävin Heurekassa. Ja nautin paljon päivistä, jolloin ei tarvinnut lähteä minnekään. Pysähdyin onnen tunteeseen, sydän tanssi ja lauloi vapauden ja kiireettömyyden onnea.

Keväällä tuntui haikealta sanoa oppilaille heippa, kun tiesin, että joku muu opettaa heitä syksyllä. Taas tunnen haikeutta. Nyt pitää luopua hitaista aamuista, aikatauluttomuudesta, rauhasta ja hiljaisuudesta. Saan kuitenkin tilalle ihanat oppilaat ja työkaverit. Tuntuu mukavalta päästä istahtamaan opehuoneeseen omalle paikalleni. (Näin unta, että matikanopettajilla ei ollut enää pöytää, pelkät tuolit rivissä. Olen varmistanut, että pöytä edelleen on!) On niin kivaa nähdä taas oppilaani ja miten heillä menee. Pääsen tapaamaan uudet seiskaluokkalaiset. Tänä vuonna puuttui syksyltä tunne, että on kiivettävä pimeässä kohti vuodenvaihdetta. Palaan töihin suoraan vaiheeseen, jossa valo lisääntyy ja pääsen laskettelemaan kohti kevättä. Minulla on vain yksi lukukausi. On myös jännää, miltä työ tuntuu seitsemän kuukauden tauon jälkeen. Jännittää, tietenkin, mutta mieli levänneenä ja virkistyneenä on mukava palata töihin.

Terkuin, Tintti