Oi, joulu.
Tänään jätin olohuoneen sälekaihtimet kiinni. Sytytin tuikkuihin kynttilät ja bambimaailmaan valot, käynnistin jouluelokuvan. Myöhemmin keitin jouluteetä, valitsin kokoelman pipareita ja jatkoin tunnelmointia.
Voisi ajatella, että vuorotteluvapaalla olisin ehtinyt oikein ajan kanssa ennakkotunnelmoida ja joulutouhuilla. Aloitinkin hyvissä ajoin. Lokakuussa ostin joulukalentereita, askartelin joulumagneetteja, virkkasin pieniä joulusukkia. Hain kirjastosta pinon joulukirjoja ja leivoin ensimmäiset joululeivonnaiset.
Vaan sitten kävikin niin, että joulukuu yllätti jouluilijan! Marraskuussa oli kahdet markkinat, joilla kävin. Markkinoihin valmistautuminen vie minulla paljon aikaa, kun suunnittelen mukaan otettavat tuotteet, mietin ja sovittelen asettelut markkinapaikan myyntipöydän koon mukaan, jännitän. Toiset markkinat olivat Mikkelissä ihanassa ja tunnelmallisessa Kekkolan kartanossa (https://landhauskekkola.fi/). Mikkelistä kotiuduttuani lähdin muutaman päivän kuluttua pääkaupunkiseudun reissulle ja siellä kuu vaihtui joulukuuksi. Aivan yllättäen! Ei auttanut sekään, että tiesin viettävämme siellä pikkujoulua siskon ja äidin kanssa. Joulukuu yllätti silti. Lähettämättä olivat joulukalenterit, jotka olin ajatellut lähettää. Harmittihan se. Itse sain perinteisesti äidiltä joulukalenterin ja pääsin avaamaan ensimmäisen luukun ajallaan!
Palattuani kotiin, en saanut otetta joulukuusta, koska seuraavana viikonloppuna odottivat taas joulumarkkinat. Kalenterin luukkuja jäi avaamatta. Joulukoristeita en laittanut heti kuun alussa.
Kun samassa kodissa asuvat jouluihminen ja ei-sitten-yhtään-jouluihminen, on molempien tehtävä kompromisseja. Joulukoristeiden osalta olen joustanut, että laitan askarteluhuonetta lukuun ottamatta joulukoristeet vasta joulukuun ensimmäinen päivä (tosin välillä neuvottelen luvan laittaa jotain esille jo marraskuun puolella) ja hän on joustanut, että joulukoristeet saa laittaa esille jo joulukuun alussa. Vaan tänä vuonna en laittanut koristeita ensimmäisenä enkä edes kuun alussa! Huonekuusen koristelin vasta kymmenes päivä. Ohhoh. Joulumiehet olin sentään nostanut esiin.
11.12. kävin viimeiset joulumyyjäiseni Muuramessa Yrittäjyystalolla. Rakennus on vanha koulu ja tunnelma luvatusti rennon letkeä. Tämän jälkeen laitoin markkinatavarat kasaan ja pääsin aloittelemaan oman laskeutumisen ja rauhoittumisen kohti joulua.
Tosin joulukortit olivat vielä postittamatta. Ja eipä ole tavannut joulukorttien postitus jäädä siihen viimeiseen päivään. Onneksi kortit ovat olleet jo pari vuotta valmiina. Pidän joulukorttien askartelusta ja nyt oli onni, että olen tehnyt niitä ennakkoon. Kahdestoista päivä siis laitoin kortit kuoriin. Korteissa oli joulutoivotus valmiina ja niihin tuli vain toivottajan tai toivottajien nimet, itse kirjoitin molempien nimet, koska enhän enää muuta ehtinyt.
Nyt olen kiinni joulukuussa. Jouluaattoon on reilu viikko. On valmiina suunnitelma, mitä leivon ja teen jouluksi mukaan vietäväksi. Olen paistanut jo kolmannet piparit. Olen katsonut jouluelokuvia. Olen paketoinut joululahjoja. Voi paketoimisen ja kauniiden pakettien onnea! Opettajan työlle vaihtoehtoinen ura voisi minulla olla paketoija, erityisesti joulupaketoija. Muun ajan voisin sitten virkata ja sienestää.
Ja pian on joulu. Tänä vuonna saan rakkaimmat koolle. Viime vuonna joulujoukostamme puuttui siskoni ja se oli murheellista. Tänä vuonna on taas jouluonnellinen olo, kun hänkin mukaan pääsee. Huomasin pikkuisen kadottaneeni joulumieltäni, kun jouluni tärkeimmästä asiasta puuttui palanen ja olikin ihanaa marraskuun lopussa saada tieto, että hänkin mukaan pääsee. Edessä on siis jouluonnea, aikaa läheisten kanssa, rauhaa olla yhdessä, syödä hyvin.
Ihanaa joulun aikaa!
Terkuin, Tintti