Markkinat

Olen pitkään miettinyt, mikä olisi tämän tekstini aihe. Listallani on kyllä monta ideaa, mutta mietinnässä on ollut, mihin niistä tarttuisin. Maltan vielä vähän joulunkin suhteen ja kirjoittelen nyt markkinoista, koska seuraavat ovat jo aivan pian.

Niin, jo kesällä 2023 syntyi sammakoita yli oma tarpeen. Sammakoiden virkkaaminen oli hyväksi, joten päätin, että virkkaan niitä juuri niin monta kuin huvittaa ja katselen sitten elämää ja asioita eteenpäin sammakkojoukkioni kanssa. Jossain kohtaa kesää tai syksyä aloin miettiä, ja vähän puhuakin, että voisi olla hauskaa, jos olisi vaikkapa oma pieni verkkokauppa, jonne voisin lisäillä myyntiin sammakoita ja muutakin. Johan minulla oli ennestäänkin monenlaista valmiina. Tästäkö se ajatus siis lähti?

Ei. Saman vuoden tammikuussa lähettäessäni kuvan Das-massataloistani ystävälleni, hän vastasi, että perusta jo se puoti, mistä ihmiset käy ostelemassa noita. Vaan eihän se lähtenyt tästäkään.

Ajatuksen juuret juontanevat ainakin vuoteen 2010, josta on dokumentoitua tietoa eli ihania sähköpostiviestejä toisen ystäväni kanssa. Hän on jo silloin nimennyt ja asioinut Tintin puodissa, ihanasti ihastellut ja kannustanut minua harrastukseni kanssa. Lämmin kiitos kaikesta tuestasi ja sydäntä lämmittävistä sanoistasi jo silloin ja edelleen!

Kun sammakoiden lisäksi syntyi paljon muitakin veikeitä hahmoja ja varastotila alkoi loppua, oli alettava miettiä aivan tosissaan, kuinka löytäisin uusia koteja tuotoksilleni. Markkinoitakin oli ehdotettu, mutta olin alkuun vain pyöritellyt päätäni, etten millään uskaltaisi. Ajatus kuitenkin kypsyi mielessäni ja 2.4.24 (haa, mikä päivämäärä!) ilmoittauduin Juvan kesämarkkinoille, jonne äitini lupasi kanssani lähteä. Juva tuntui sopivan pieneltä paikkakunnalta ja oli riittävän kaukana Jyväskylästä. Ettei nyt sentään vaan ketään tuttuja olisi! Ajatus markkinoista innosti pikkuisen, mutta jännitti aivan valtavasti.

Markkinat olivat kesäkuun lopussa. Ehdin kesäloman alettua rakennella myyntipöydälle hyllyjä ja testailla kotona tuotteiden asettelua.

Siskoni kysyi ennen markkinoita, olenko ylpeä kaikesta tekemästäni. Noo en, osasin vastata. Jäin miettimään, mikä tunne kuvaisi tilannetta ja kiusaantunuthan se tunteeni oli. Että menen markkinoilla ja vien sinne näytille ison määrän tekemiäni tuotteita. Tässä näitä nyt sitten on. Minä olen tehnyt. Huh huh, kuinka kiusaantunut olinkaan. Tämän lisäksi jännitän uusia asioita ja ihmisiä paljon, vanhojakin monesti. Oli siis todella iso asia mennä markkinoille. Vaan menin silti. Yksin tuskin olisin uskaltanut eli lämmin kiitos äidilleni, joka kanssani lähti!

Markkinapäivä oli mukava. Ihania kohtaamisia oli monta päivän aikana! Mieleeni jäi erityisesti hän, joka katseli pitkään ja valitsi hyvin huolella kolme suloista tuotetta ja kertoi itsekin taide- ja käsityöjuttuja tekevänsä.
Ja alakouluikäinen, joka kertoi virkkaavansa ja toi näytille kaksi hauskaa lintua, kun kyselimme, millaisia hän virkkaa. Ja hän, joka osti virkatun kylpyankan, koska oli menossa risteilylle, jossa piilotetaan ja etsitään ankkoja. Hän, joka osti ystävälleen laaman, koska ovat yhdessä matkaillessaan nähneet laamoja. Ja hän, joka päivän lopussa jutusteli ja ihasteli pitkään, että olenko todella tehnyt kaiken itse ja kertoi, että me olimme ainoat uudet myyjät markkinoilla.

Päivästä jäi siis hyvä mieli, mutta seuraavana yönä heräsin kokovartalohikeen ja hintahäpeään, että sillä lailla menin markkinoille omien tuotteideni kanssa ja että kyllä oli varmasti liian korkeat hinnat ja että mitä oikein ajattelin. Hyvänen aika. Onneksi sain kuitenkin oloni siinä päivien aikana tasoiteltua ja rohkenin lähteä toisillekin kesämarkkinoille.

Lähdin Joutsan joutopäiville. Taas jännitti, mutta oli pikkuisen helpompaa, kun tilanne ei ihan uusi ollut. 

Ja sydän täyttyi onnesta, kun jotkut aikuiset tai lapset miettivät pitkään, minkä valitsevat, kun oli monta ihanaa, joista tykkäsivät. Ja jotkut palasivat takaisin ostamaan jotain vielä. Kuinka onnellista! Mieheni kierrellessä markkinoilla, hän kuuli, kuinka eräs lapsi oli puhunut vanhemmilleen haluavansa ostaa minulta sorsan ja he kävivät sen ostamassa, ooh!
Mieleeni jäivät myös he, jotka ostivat sienihenkilön sekä kurpitsan, sillä kurpitsat ovat heillä esillä läpi vuoden. Onneksi olin siis ottanut matkaan jo muutaman kurpitsankin!
Riemukasta oli, kun eräät bongasivat ja tunnistivat suolakurkun, jota mieheni ei ollut tunnistanut. Sanoivat, että onhan se selvästi suolakurkku. Kyllä on. Kiitos!
Ja vielä illallakin läikähti onni sydämessäni, kun sain kuvan ja viestin, kuinka kahdelle päivällä ostetulle pörriäiselle oli löytynyt paikka ikkunasta. 

Näiden kesämarkkinoiden jälkeen kävin yhden päivän loppukesästä Mikkelin torilla, jossa myyntipöytäni äärellä kävi ensimmäistä kertaa tuttu ihminen, ystävätapaaminen sovitusti, mutta oli se siltikin jännittävää, koska aiemmin pöytäni luona markkinoilla vierailleet olivat juurikin vieraita. Mieleeni jäi myös ihastuttava porukka, jotka ostivat lapselle uuden mustekalan vanhan ja selvästi jo hyvinkin paljon rakastetun tilalle.

Syyskuussa kävin ensimmäistä kertaa ihan yksin myyntireissulla Vihtavuoren syysmarkkinoilla ja yksinkin siitä selvisin. Mieleeni jäi kuvittaja, jonka yksi hahmoista on sammakko ja siksi hän osti minulta sammakon. https://www.facebook.com/maria.korenovskaya.9/
Ja hän, joka ihasteli niin isoilla sanoilla, että sydämeni meni onnesta mykkyrälle.
Ja erityisesti hän, joka kävi monta kertaa ihastelemassa sorsaa, joka jäi kuitenkin minulle. Pidän sen tallessa, jos sorsa sittenkin voisi vielä hänelle päätyä. 

Tämän jälkeen rohkaisin mieleni ja menin ensimmäisille markkinoille Jyväskylässä, Viherlandian Vihertorin lauantaimarkkinoille. Siitä päivästä jäi erityisen lämmin ja ihana mieli siksi, että siellä oli myyjien kesken niin mukava tunnelma. Kävitte ja kävimme juttelemassa toistemme kanssa ja oli mukavaa ja helppoa olla siinä joukossa. Kiitos teille kaikille siinä ympärilläni olleille ja päivän ensimmäisen oston tehneelle, pienen haamun taskuunsa laittaneelle. Myös kohtaamiset asiakkaiden kanssa jäivät lämpiminä mieleeni. Hän, jolla oli sammakkoavainnauha ja joka ensin ohi käveltyään palasi ostamaan sammakkolasinaluset. Hän, joka osti karhulasinalusia tyttärelleen, joka oli muuttanut uuteen kotiin. Hän, joka kysyi, kuka nämä kaikki on tehnyt ja monta muutakin hyvää kysymystä ja tuumi, ettei karhu oikeasti voi olla vaaleanpunainen. Hän jonka kanssa puhuimme isoista asioista kuten vanhusten yksinäisyydestä. Ja hän, joka oli ensimmäinen yllätystuttuni markkinoilla ja sekin olikin vain mukavaa. Saatan siis jatkossakin selvitä siitä, että paikalle osuu joku tuttu.

Myyntiä ei minulla Viherlandialla ollut kovinkaan paljon, mutta tärkeitä kohtaamisia ja mukavaa tunnelmaa sitäkin enemmän. Ja ensi lauantaina 9.11. palaan sinne. Jälleen se jännittää.

Viherlandian markkinoilla kannattaa kyllä poiketa! Siellä on noin 20 myyjää, mikä on mukava määrä katsella rauhassa ja huolella ilman, että tulisi ähkyä kaikesta tarjolla olevasta. Monenlaista ihanaa oli viime kerralla ja niin näyttää olevan tulossa nytkin. 

Ja kyllä, nyt olen itsestäni ylpeä, koska olen uskaltanut lähteä markkinoille, vaikka olenkin tällainen jännittäjä ja kiusaantuja. Iloitsen kaikista markkinakohtaamisista tosi paljon! Kaikkia mieleenjääneitä en listannut, vaikka monta mainitsinkin, mutta kaikista iloitsen. Ja on ihanaa, jos ihmiset rohkenevat tulla katsomaan tuotteita silloinkin, kun eivät ole aikeissa ostaa. Rohjetkaa siis ilman ostopaineen tuntua! Kiitos, kun olette käyneet katsomassa, ihastelemassa ja ostamassa! Kaikki se saa sydämessäni onnen läikehtimään ja välillä melkein pakahtumaankin. Olen edelleen markkinoilla hieman kiusaantunut, mutta onnellinenkin.

Terkuin, Tintti